Mites teidän kansainvälinen kissapäivä on mennyt?
Ittellä oikeestaa iha hyvi.
Oikeestaa mä googlettelin tässä tietoo tuosta kansainvälisetä kissapäivästä, en aiemmin ollu kuullukkaa (kiitos sivistämisestä Aurinkomursu).
Seuraavan tekstin lähteenä toimii yle.fi ja esaimaa.fi. Muokkasin tekstiä hieman ja ilmaisen asiat, jotka haluan postauksessa kertoa, omin sanoin.
Kansainvälistä kissapäivää on vietetty 8. elokuuta jo vuodesta 2002 lähtien. Ensimmäisen kansainvälisen kissapäivän järjästi International Fund for Animal Welfare ja teemapäivän tarkoituksena on ollut selvittää kodittomien kissojen määrää.
Maailmanlaajuisesti noin 500 miljoonan kissan uskotaan vaeltevan naapurustoissa, joka tarkoittaa aivan hurjaa määrää kissanpentuja. Ja hurjaa määrää myös kodittomia kissoja.
Syksyn saapuminen näkyy valitettavasti kodittomien eläinten, löytöeläinten ja eläinsuojeluilmoitusten määrässä.
Ethän ota lemmikkiä, josta et ole valmis pitämään huolta sen elämän loppuun asti?
On tärkeää huolehtia ja välittää omasta lemmikistä/lemmikeistä.
Lisäsin tuohon alle vielä Liisa Aaltosen koskettavan runon kesäkissoista.
Mökille jätetty
Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.
Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.
Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.
Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.
-Liisa Aaltonen
