tiistai 25. kesäkuuta 2019

Uusi novellikokoelma ja The Broken Coden kolmas osa tulossa vuonna 2020

Juuri äskettäin on ilmoitettu kaksi ensi vuonna ilmestyvää englanninkielistä Sk-kirjaa:

Veil of Shadows on seitsemännen saagan, The Broken Coden, kolmas osa. Se ilmestyy 7.4.2020. Kansikuvaa ei ole vielä julkaistu.

A Warrior's Spirit on novellikokoelma, joka sisältää novellit Pebbleshine's Kits, Tree's Roots ja Mothflight's Secret. Sekin ilmestyy 7.4.2020.

Kiitos tiedosta Savuvarjolle!


perjantai 21. kesäkuuta 2019

Minä soturikissana

Moi! Olen siis Kuusamossa kun kirjoitan tätä postausta! Kävin juuri kaupassa ja ostin jäätelön :D

Itse asiaan!

Minä soturikissana!
Kerron siis omasta näkökulmastani minkälainen, sekä minkä näköinen olisin, jos olisin soturikissa.


Ensin Luonne!
Olisin aika ujo ja tunteellinen, niin kuin olen oikeastikin. Turhautuu joskus nopeasti, mutta on kuitenkin innokas yrittämään uudelleen. Kiltti ja iloinen.

Sitten Ulkonäkö!
Olisin mielestäni ruskeavalkolaikukas (jos voin sanoa noin). Sinivihreät silmät ja vaaleanpunainen nenänpää. Karva olisi suht lyhyttä ja häntä olisi aika pitkä.

Muut tiedot!
Klaani olisi varmaankin Jokiklaani ja asema olisi parantaja. Olisin Naaras ja 60kk vanha. Parantamistaidot olisivat aika hyvät, samoin taistelutaidot. Uimisessakin olisin hyvä, saalistus- ja kiipeilytaidot tarvitsisivat vielä hiomista.


Toivottavasti tykkäätte!

maanantai 17. kesäkuuta 2019

Kauramaidon esittely

Moi! Oon siis blogin uus jäsen, Kauramaito :) Olen tyttö, Keski-Suomesta ja pelaan Transformiceä lähes päivittäin😅 Toivottavasti julkaisuni ovat kelpoisia luettavaksi👍 Luen Soturikissoja ja seuraavaksi luen Kolmikon mahdin kolmoskirjan. (toki olen spoilannut liikaa mitä Kolmikon mahdissa tapahtuu🤫)
 Btw harrastan voimistelua ja ratsastusta
(anteeksi hieman sekava esittely) 

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Miksi Paatsamalehti on Tähtiklaanissa?

Moikkamoi murut! En oo hetkeen ollut aktiivinen, sori!  :(
Saksassa oli ihan super mukavaa ja mukaan tarrautu oikea lottovoitto! Ei ihan kirjaimellisesti, mutta muutamalla eurolla sain mukaani saksalaisen Soturikissa kirjan!!
Siinähän se komeilee kaikessa loistossaan mun kokoelman englanninkielisten opusten edessä. En ymmärrä saksaa, mutta onhan toi kirja kaunis! Koristeeksi on päässyt. Ja hei - hauska fakta, suomennettujen Soturikissojen kannet on otettu saksalaisista. Esimerkiksi ruotsalaisissa Soturikissoissa on alkuperäisversioiden kannet! Saksalaiset teki omat kannet ja suomalaiset haki saksalaisilta luvat käyttää niitä kansia!
No mutta, Saksan seikkailut on mennyttä, ja suunta on tulevaan! Seuraavana uhrina olis sitten Norja, ja todella toivon, että onnistuisin sieltäkin Soturikissoja löytämään.

Kuitenkin, olis varmaan jo aika siirtyä näistä alkulöpinöistä tän postauksen aiheeseen. Varoitan vielä, jos et oo lukenu Kolmikon mahtia ja Tähtien ennettä, saattaa tää postaus sisältää spoilereita!


"Miksi Paatsamalehti on pääsayt tähtiklaaniin, mutta esimerkiksi Vaahteravarjo ei"
Tää on varmasti monia mietittänyt kysymys ja oon täällä tänään avaamassa kysymyksiä asiasta. En voi tietää tarkalleen, mitä on tapahtunut ja miksi Hunterit ovat näin päättäneet, mutta voin oman mielipiteeni kuitenkin kertoa.

Monet pitää Paatsamalehteä ärsyttävänä hahmona. Kuitenkin kun miettii Paatsamalehden uskollisuutta ja kaikkea sitä, mitä Paatsamalehti on tehnyt noudattaakseen soturilakia, niin voi jollain tasolla ymmärtää Paatsaman järkytyksen kuullessaan oikeasta emostaan ja isästään. Paatsamalehti tappoi Saarniturkin, ettei tämä paljastaisi kaikille klaaneille Paatsamalehden ja hänen sisarustensa oikeaa alkuperää, mutta kuitenkin Paatsamalehti sitten itse kertoi asiasta. Tämä on syy, minkä takia moni vihaakin Paatsamalehteä.
Mä en ite nää tälle vihalle mitään syytä. Paatsamalehti oli paineen alla ja kantoi mukanaan myös taakkaa suorittamastaan murhasta. Mikäli osaan aavistaa oikein, niin Paatsamalehti murtui. Osaan hyvinkin kuvitella, kun ympäristö, jonka on luullut aidoksi, paljastuukin valheeksi.
Kuvittele itsesi Paatsamalehden tilaan;
Nopeasti risteilevät tunteet. Raivo, suru, viha, ahdistus... Sellaisessa mielentilassa tekee paljon harkitsemattomia tekoja, joita nämä molemmat Paatsamlehden teot olivat.
Toisin kuin Vaahteravarjo, Paatsamalehti on myöhemmin ilmoittanut katuvansa tekojaan. Ei niitä tietenkään tekemättömiksi saa katumalla.
Vaahteravarjo sairastui mielenterveydellisesti kokemastaan surusta ja alkoi nähdä hallusinaatioita. Toisin sanoen, Vaahteravarjo kärsi jonkin tasoisesta psykoosista tai dissosiatiivisestä häiriöstä. Tämä ei tietenkään vielä lukitse Vaahteravarjon pääsyä Tähtiklaaniin. Myös Paatsamalehdellä on havaittavissa selviä mielenterveyden häiriöitiloja.
Hallusinaatioissaan Vaahteravarjo kuitenkin näki kuitenkin pentunsa, jotka kehottivat häntä murhaamaan. Tämä kylmäsi tuon sydämen. Vaahteravarjo ei kyennyt tuntemaan rakkautta ja lämpöä, hän halusi nähdä vain verta ja murhata.

Tää on lyhyesti tiivistettynä oma näkemykseni asiasta.
Mielipiteitä, ajatuksia? Tulkaa rohkeasti kommentteihin kertomaan ja puhumaan aiheesta!

perjantai 31. toukokuuta 2019

The Blazing Star


Spoilervaroitus!


Ensimmäinen taistelu on koettu ja eloonjääneet ovat vannoneet pitävänsä yhtä säilyttääkseen rauhan. Se ei kuitenkaan auta tuntemattoman sairauden levitessä ja uuden vihollisen saadessa valtaa. Samaan aikaan Myrskyn on aika nousta johtajan rooliin Harmaan Siiven tilalle.

Aloitetaan uusista hahmoista. Paatsama, Hiiri Korva ja Muta Tassu olivat ihan kivoja. Hienoa, että Rosoinen Huippu sai Paatsamasta kumppanin. Positiivista oli myös se, että Rosoinen Huippu ja Kirkas Taivas saivat sovittua välinsä Kirkkaan Taivaan myönnettyä tehneensä virheen, kun karkotti pikkuveljensä uskoen, ettei tämä voisi olla hyödyksi vääntyneen jalkansa kanssa.

Yksi Silmä osoittautui kiinnostavaksi hahmoksi, vaikka suosikkeihini hän ei noussut. Yksi Silmä liittyi Tomin kanssa Kirkkaan Taivaan ryhmään ja surmasi myöhemmin seuralaisensa tämän pelastaessa Varpus Turkin, joka jäi tästä huolimatta Kirkkaan Taivaan ryhmään. Yksi Silmä tajusi, että monet ryhmästä olivat epävarmoja johtajastaan ja kaappasi vallan pakottaen Kirkkaan Taivaan lähtemään. Erityisesti mieleen jäi tapa merkata alaiset ja myös osa uuden reviirinsä puista silmää muistuttavilla viilloilla. Hänestä lisää myöhemmin!

Tähti Kukan kuokkavierailut kokoontumisiin olivat viihdyttäviä varsinkin, kun ketään muuta kuin Myrskyä eivät ne vaikuttaneet pahemmin häiritsevän. Myöhemmin kuitenkin Myrsky tykästyi Tähti Kukkaan, joka esimerkiksi kertoi Roihuavan tähden olevan kasvi, joka auttaa sairauteen, joka oli alkanut aikaisemmin levitä. Salama Häntä ei lainkaan pitänyt tilanteesta, koska Tähti Kukka epäilytti häntä. Häntä harmitti myös se, että Varpus Turkin lisäksi myös Terho Turkki oli aiemmin liittynyt Kirkkaan Taivan ryhmään. Aamu Viiksi, yksi Tuuli Juoksijan ja Piikkiherne Turkin pennuista, kuoli sairauteen. Jo toisen pennun menetys sai Tuuli Juoksijan lähtemään perheensä kanssa perustamaan oman ryhmänsä, johon liittyi myöhemmin erakko nimeltä Liuske. Ihan ok hahmo, mutta jäi tällä kertaa taka-alalle. Oli harmillista, etteivät Tuuli Juoksija ja Piikkiherne Turkki pentuineen löytäneet muuta ratkaisua kuin lähteä, vaikka ymmärränkin, että he tunsivat itsensä onnettomiksi.

Yksi Silmä esti nummen kissoja ja Kirkasta Taivasta saamasta Roihuavaa tähteä, joten he kehittivät suunnitelman päästäkseen vihollisestaan eroon. Kirkas Taivas välitti Yksi Silmälle kutsun kaksintaisteluun nummella. Yksi Silmä otti haasteen vastaan, mutta toisin kuin säännöissä oltiin sovittu, molemmat ottivat liittolaisiaan mukaan - Kirkas Taivas nummen ja joen kissat sekä Tuuli Juoksijan ja Piikkiherne Turkin, Yksi Silmä erakkojoukkonsa. Yksi Silmä kuoli ja paljastui, että hän on Tähti Kukan isä. Tähti Kukka selitti olleensa aluksi kiinnostunut Myrskyyn tutustumisesta vain vilpittömästi, mutta Yksi Silmän saatua tietää tämä laittoi tyttärensä selvittämään Myrskyn avulla, miten nummen kissat aikoivat voittaa taistelun. Näin Yksi Silmä oli osannut varautua siihen, ettei hänellä olisi pelkästään Kirkas Taivas vastassaan, mutta se ei riittänyt. Tähti Kukka kertoi myös, ettei Roihuavaksi tähdeksi väittämällään kasvilla oikeasti ollut parantavia vaikutuksia, mutta vannoi Roihuavan tähden olevan toisenlainen kasvi.

Yllätyin siitä, miten nopeasti Yksi Silmästä hankkiuduttiin eroon. Oli oikein tehty, että Yksi Silmäkin haudattiin ja Joen Solina piti vieläpä kunnioittavan muistopuheen, jossa hän korosti Yksi Silmän olleen selviytyjä, jota tämän läheiset tulisivat kaipaamaan. Yksi Silmän motiivit jäivät melko avoimiksi, niihin viitattiin vain sivulla 93:

"You'll kill me, will you?" One Eye sneered, rising to face him. "You'll kill One Eye? If One Eye were that easy to kill, he'd never have survived kithood."

Tuota ennen Kirkas Taivas ja Yksi Silmä olivat ryhtyneet taisteluun erilaisten mielipiteidensä takia siitä, oliko Tomin kuolema oikein vai olisiko hänet pitänyt jättää eloon. Yksi Silmä puhui pentuajoista selviytymisestä, joten uskon, ettei hänellä ollut helppoa pentunakaan. Mietin myös, miten Tähti Kukan emo kiinnostui Yksi Silmästä. Kenties tämä uskoi löytävänsä Yksi Silmän parhaat puolet, kuten Kultakukka Tiikeritähden.

Kun Kirkas Taivas palasi metsään Pilvi Täplä ja Särkynyt Jää saattajinaan, selvisi, ettei Yksi Silmä pitänyt sairastuneita minkään arvoisina. Hän oli jättänyt Terälehden, Koivun ja Lepän leirin ulkopuolelle keskenään. Terälehti menehtyi pian tervehdittyään Kirkasta Taivasta. Hän oli tiennyt johtajansa palaavan vielä.

En ehtinyt kiintyä Terälehteen, mutta hänen ehdoton uskollisuus Kirkasta Taivasta kohtaan oli hieno ominaisuus. Terälehti oli aluksi karski soturi, mutta otettuaan Koivun ja Lepän huolehdittavikseen hän alkoi näyttää lempeää puoleaan, pysyen kuitenkin edelleen varsin särmikkäänä hahmona. Koivulle ja Lepälle ei vielä kerrottu ottoemonsa kohtaloa, joten jään odottamaan, miten se vaikuttaa heihin.

Terälehden hautaamisen jälkeen Kirkas Taivas lähti leiriinsä, Särkynyt Jää ilmoittamaan Harmaalle Siivelle Koivun ja Lepän tarvitsevan Roihuavaa tähteä ja Pilvi Täplä jäi kaksikon luo. Käärme ei ilahtunut Kirkkaan Taivaan paluusta pitäen tätä vastuuttomana johtajana ja hyökkäsi tämän kimppuun. Muiden alaistensa avustuksella Kirkas Taivas sai Käärmeen irti. Käärme päätti lähteä ryhmästä.

Käärme toi kiinnostavasti erilaisen näkökulman mukaan, koska hän oli sekä Yksi Silmän että Kirkkaan Taivaan johtajuutta vastaan. Yksi Silmä oli ollut liian julma ja välinpitämätön, eikä tämän jättämät merkit tulisi koskaan poistumaan niiden kantajista. Kirkkaalle Taivaalle Käärme oli vihainen, koska tämä ei ollut pystynyt ennakoimaan Yksi Silmän aikeita. En kuitenkaan ole Käärmeen kanssa samaa mieltä. Kirkas Taivas on ryhmälleen paras johtaja, Käärme sen sijaan olisi tuonut Yksi Silmän johtotyylin takaisin, jos olisi voittanut taistelun. Tosin sillä erolla, ettei Käärmeellä näyttänyt olevan edes taitoa kehitellä tarkkaan harkittuja suunnitelmia, kun uskoi noin vain pääsevänsä valtaan ilman apujoukkoja. Vaikka Yksi Silmä olikin kaukana esimerkillisestä johtajasta, hän ei kuitenkaan laskenut mitään tuollaisten hätäisten päätösten varaan.

Harmaa Siipi, Pitkä Varjo, Myrsky, Kirkas Taivas, Joen Solina ja Tuuli Juoksija kokoontuivat puhumaan aikaisemmasta yhteisestä unestaan, jossa henkikissat olivat jatkaneet puheitaan siitä, että eloonjääneiden pitäisi levitä ja kasvaa kuin Roihuava tähti. Lopuksi Harmaa Siipi sanoi ymmärtävänsä ehkä, mitä henkikissat tarkoittivat. Se selviää kirjassa A Forest Divided! ;)

Bonuskohtauksessa päästään seuraamaan Auringon Varjoa, seikkailunhaluista kollia, jonka isäpuoli, Terävä Rae, puolestaan on tarkka turvallisuudesta. Paljon paremmin Auringon Varjo tulee toimeen emonsa Kasteisen Lehden ja sisaruspuoltensa Laskeutuvan Hämärän, Aamu Tähden ja Sulavan Jään kanssa. Isä Kuun Varjo kuului joukkoon, joka lähti seuraamaan Auringon polkua. Auringon Varjo ei koskaan päässyt tapaamaan häntä, mutta pitää isäänsä sankarina. Auringon Varjon jouduttua jälleen ongelmiin, Terävä Rae käskee hänen huolehtia sairastuneesta Kivistänäkijästä. Auringon Varjo huolestuu, kun vanha naaras osoittautuu varmaksi kuolemastaan. Kivistänäkijä kertoo kollille, ettei tämä tule olemaan heimon jäsen uuden tietäjän noustessa valtaan. Auringon Varjo hyväksyy kohtalonsa, jättää hiljaiset hyvästit ja lähtee matkaan yhdessä Hiljaisen Sateen kanssa, Kivistänäkijän kuoleman toteutuessa.

Tykästyin Auringon Varjoon heti, kun hänen luonteensa tuli ilmi. Vaarallisista seikkailuista innostuva luonne ja Kuohuvan Veden Heimoon kuuluminen eivät olleet toimiva yhdistelmä. Se, voisiko oma tulevaisuus olla heimon reviirin ulkopuolella, ei ollut ainoa asia, jota Auringon Varjo mietti, sillä hän oli aidosti huolissaan heimon asioista, varsinkin Kivistänäkijän vaihtumisesta, jota enteilivät naaraan näyt menehtyneistä tovereistaan.

Auringon polun alussa Kasteisen Lehden ja Kuun Varjon välejä käsiteltiin jonkin verran. Kuun Varjo oli innokas lähtemään, vaikka tiesikin kumppaninsa odottavan pentuja. Kuun Varjon mielestä lähtö oli vain hyvä idea - pennut selviäisivät todennäköisemmin, kun heimon ei tarvitsisi saalistaa niin monelle kissalle. Järkyttyneen Kasteisen Lehden muistutukset siitä, että jos Kuun Varjo lähtisi, pennut eivät koskaan tuntisi isäänsä, eivät auttaneet, koska kolli oli tehnyt jo päätöksensä. Vieläpä kaiken lisäksi Auringon Varjon sisarukset, Tanssiva Lehti ja Varis Kuono, kuolivat pian syntymänsä jälkeen, joten Kuun Varjon puheet selviytymisestä eivät täysin toteutuneet.

Pidin siitä, että tälläinen kokoonpanoltaan erilainen perhe otettiin aiheeksi, vaikka itselläni ei olekaan kokemuksia vastaavasta.

Ja Auringon Varjo sai tosiaan seurakseen Hiljaisen Sateen! Nyt jäämmekin jännittämään, miten kaksikon matka Auringon polkua seuraten sujuu. Kirkkaan Taivaan leirin valinnut Kuun Varjohan kuoli Thunder Risingissä palovammoihin, joten katsotaan, miten Auringon Varjo reagoi siihen...


Kertokaa tekin mielipiteenne The Blazing Starista kommenteissa!

sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Vatukkatähden myrsky


Spoilervaroitus!


Klaanit yrittävät jatkaa tavallista elämää kaikesta lähiaikoina tapahtuneesta huolimatta. Kaikki ovat epävarmoja tulevasta ja Vatukkatähti myös uudesta asemastaan. Klaanien välit ovat liittolaisuuden loputtua kireät ja varsinkin reviirit aiheuttavat erimielisyyksiä.

Kertomattomien tarinoiden jälkeen olen lukenut Klaanien syntyä, joten oli mukavaa vaihtelua palata lukemaan nykyisistä klaaneista suomeksi. Jo esinäytös oli nostalginen, Tulitähden tavatessa Sinitähden. Myöhemmin Pilvitähti tuli tuomaan Tulitähdelle viestin, joka pitäisi välittää Vatukkatähdelle: "Kun vesi kohtaa veren, veri saa vallan." Pilvitähden esiintyminen yllätti minut, mutta oli mukavaa päästä lukemaan hänestä. 

Sitten päästiin seuraamaan, mitä Myrskyklaanissa tapahtui. Suuressa taistelussa kaatuneiden ulkoa opetteleminen oltiin otettu mukaan osaksi oppilaiden koulutusta. Lisäksi kaatuneet oltiin merkitty viivoina muistosalkoon. Hieno idea, mutta se osoittautui myöhemmin kohtalokkaaksi...

Kaunokainen ja Vatukkatähti vierailivat hevospaikalla. Savu kertoi Hahtuvan kuolleen viheryskään, kuten myös Papu-koira, jonka kuolinsyy jäi avoimeksi. Savun seuraksi oli tullut Korianteri-niminen naaras. Oli surullista, että muutoksen tuulet olivat puhaltaneet niin pahasti, varsinkin kun Kaunokaisesta tuntui siltä, että Korianteri, jonka kanssa hän ei tullut toimeen lainkaan, oli korvannut Hahtuvan. Vierailun loputtua myös juonikuvio loppui ja jäi sellainen olo, että se olisi tarvinnut kunnollisen päätöksen. Nyt Kaunokaisen lopullinen mielipide jäi täysin auki; hyväksyikö hän Korianterin Savun uutena seuralaisena vai ei?

Tulva pakotti myrskyklaanilaiset perustamaan väliaikaisen leirin tunneliin. Sinne saapui myös itsekin tulvasta kärsinyt Minttu-niminen kotikisu, jolle Myrskyklaanin luo väliaikainen sijoittuminen tuntui hankalalta, koska niin monet asiat olivat uusia. Pihlajakynsi ja Pikkupilvi tulivat kertomaan, että Mustatähti oli menettänyt viimeisen elämänsä hukkuessaan ja olevansa matkalla Kuulammelle. Myrskyklaanilaisten osoitettua sympatiansa kaksikko jatkoi matkaa.

Suloa nähtiin vaihteeksi suuremmassa roolissa. Hän oli alkanut tuntea itsensä hyödyttömäksi jäätyään Myrskyklaanin ainoaksi klaaninvanhimmaksi Hiiriturkin kuoltua Suuressa taistelussa. Onneksi Hiekkamyrsky sai piristettyä Suloa. Innokas tarinankertojamme pääsikin yllättävän suureen rooliin!

Muistosalko oli ajautunut tulvan mukana pois, joten Liljatassu ja Siementassu lähtivät etsimään sitä. Siementassu hukkui kaksikon seikkailun aikana. En ehtinyt kiintyä Siementassuun, mutta muiden reaktiot olivat surullista seurattavaa.

Mintun lisäksi myös kaksi muuta kotikisua, Jessi ja Frank, tulivat väliaikaisesti asumaan Myrskyklaanin luo. Erityisesti itsepäinen Jessi teki Vatukkatähteen vaikutuksen. Oravaliito puolestaan ei pitänyt Jessistä lainkaan, joten näin kaksikon hienovarainen vastakkainasettelu pääsi nopeasti alkuun.

Tuli ilmi, että Varjoklaanilla oli ongelmia vihamielisten kotikisujen kanssa. Tämä vaikutti Myrskyklaaniinkin, koska kotikisujoukon innokkuus reviirin valtaamisen suhteen pakotti varjoklaanilaiset saalistamaan Myrskyklaanin reviirillä. Joukko myrskyklaanilaisia meni tapaamaan varjoklaanilaisia näiden väliaikaiseen leiriin. Pihlajatähti ei suostunut ottamaan apua vastaan kotikisujen suhteen, mutta antoi Lehtilammen jäädä auttamaan Pikkupilveä. Myrskyklaanilaiset päättivät silti tehdä hyökkäyksen ja pian Viktorin johtama kotikisujoukko löytyikin. Taistelu päättyi kotikisujen luovuttamiseen ja lähtöön. Varjoklaanilaiset saivat tietää ja suhtautuminen oli todella raivokas. Myrskyklaanilaiset ohjattiin päättäväisesti pois ja Lehtilampikin häädettiin Varjoklaanin leiristä.

Tämä juonikuvio sai jatkoa, kun mäyrät osoittautuivat ongelmaksi. Keltaturkki kertoi siitä ja pyysi Vatukkatähdeltä apua tulevaan taisteluun. Varjoklaanilaiset ja myrskyklaanilaiset onnistuivat ajamaan mäyrät pois, mutta taistelun jälkeen Pihlajatähti näytti jälleen tyytymättömyytensä. Tuossa vaiheessa se oli jo kohtuutonta, varsinkin kun Tomuturkki kuoli mäyrien takia. Olisin toivonut, että Varjoklaani olisi edes jotenkin osoittanut arvostavansa, miten Tomuturkki uhrautui auttaakseen vihollisklaania.

 Tomuturkki ei kuulunut suosikkeihini, mutta hänen hahmonkehitys ylpeilevästä ja kotikisuja hyljeksivästä oppilaasta kunnioitettavaksi ja reiluksi soturiksi oli hienoa seurattavaa.

Aiempaan ennustukseen saatiin vastaus; siinä viitattiin siihen, kuinka vahva Vatukkatähden ja Keltaturkin sisarussuhde on. Hienoa, että tämän kaksikon välit nostettiin esille pitkästä aikaa! Vaikka Vatukkatähden ja Keltaturkin polut saattavat vaikuttaa erkaantuneilta, he eivät ole missään vaiheessa jättäneet toisiaan taakseen. Eri klaaneista ja velvollisuuksista huolimatta heidän yhteys on säilynyt ja sen huomioiminen Vatukkatähden myrskyssä kosketti.

Lopulta järvi alkoi palautua ennalleen ja vanhan leirin kunnostaminen aloitettiin. Liljatassu nimitettiin soturiksi ja hän sai soturinimekseen Liljasydämen. Frank liittyi klaaniin ja hänelle annettiin nimeksi Myrskytassu. Minttu ja Jessi eivät halunneet jäädä. Vatukkatähden ja Jessin välillä oli alkanut esiintyä ihastumista, mutta kahden kesken ollessaan he molemmat myönsivät olevansa samaa mieltä siitä, että Vatukkatähden kohtalo on olla Oravaliidon kanssa. Vatukkatähden ja Jessin ihastuminen olisi tarvinnut paljon enemmän pohjustusta, jotta se olisi ollut mielestäni toimiva juonikuvio. Lisäksi häiritsi, että Jessistä oltiin tehty niin paljon Oravaliitoa luonteensa puolesta muistuttava hahmo. En silti usko, että Jessi on ansainnut niin monen fanin vihaa. Tuossa kohtauksessahan tuli ilmi, että Jessi toivoi täysin vilpittömästi Vatukkatähden ja Oravaliidon jatkavan kumppaneina. Niin myös kävi, sillä Vatukkatähti ja Oravaliito saivat vihdoin selvitettyä välinsä kunnolla. Ja hienoa, että Myrskytassu päätti jäädä! Hänen nimitysmenot muistuttivat kivasti Tulitähden oppilasajoista.

Harmaaraita ja Hiekkamyrsky siirtyivät klaaninvanhempien pesään. Heille on ehtinyt tapahtua paljon kaikkea ja tuntui haikealta päästää heidät pois sotureiden tehtävistä, vaikka toki positiivista se, että Sulo sai seuraa. Harmaaraita ja Hiekkamyrsky pitivät yhteisen, koskettavan puheen klaanitovereilleen. Hienoa Harmaaraidalta, että hän mainitsi niin Millin, Kukkasateen, Kimalaisraidan ja Varpuloisteen kuin myös Hopeavirran, Sulkahännän ja Myrskyturkin. Vaikka Harmaaraita ja Hopeavirta kuuluvatkin suosikkipareihini, olen iloinen Harmaaraidan puolesta, että hän sai uuden tilaisuuden perhe-elämän suhteen.

Kokoontuminen, jossa Vatukkatähti lisäsi - muiden päälliköiden hyväksyttyä idean - soturilakiin uuden kohdan, oli tunnelmallinen päätös kirjalle. Kyseisen lisäyksen mukaan klaanit saavat olla hyvinä aikoina itsenäisiä, mutta vaaran uhatessa niiden pitää ottaa apua vastaan. Samassa kokoontumisessa muistosalko löytyi ja selvisi, että myös Jokiklaanilla, Tuuliklaanilla ja Varjoklaanilla oli omat tapansa muistaa kaatuneita, jotka ilmestyivätkin eloonjääneille.


Pidittekö te Vatukkatähden myrskystä? Olisi mahtavaa kuulla mielipiteitänne kommenteissa!