Luukku 24

Ugh.
Arvatkaa kuka on 16.
M I N Ä. Kerranki pysähdyn ja taputan itteeni olkapäälle. Olipas taas raskas vuosi, mut tulipahan seki elettyä

23 luukku

Heips! meni vähän myöhään tää luukun tekeminen, ja oon pahoillani siitä ( köh vähän).
Nyt kuitenkin teen uuden osan mun juuri aloittamaan tarinaan, sen edellisen osan löydät luukista 20 :D

Syy kaikkeen - luku 4

Istun Jonathanin olkkarin sohvalla. Mun kättä särki, en kuitenkaan kehdannut pyytää mitään sen edistämiseksi. Otan mun puhelimen kassistani, ja avaan sen nopeasti sormenjälkitunnistimen avulla ja avaan snapchatin. Otan selfien mun lempifiltterillä ja jaan sen mun kavereille. Kuulen jätkän tulevan keittiöstä joten suljen puhelimen nopeasti, sujauttaen sen samalla sekunnilla kassiini. Katson jätkää suoraan sen vihertäviin silmiin ja levitän hymyn kasvoilleni. Sillä oli kädessään kaakaomuki, jossa luki "I love you" sydämen keskellä. Mun poskille leviää hentoa punaa. Yritän peittää sen mun käsillä, jos totta puhutaan se saattoi näytää tosi oudolle. Jonathan naurahtaa ja ojentaaa kaakaokupin mulle. Sen päälle oli pursutettu kermavaahtoa ja sen päälle ripoteltu erinäköisiä strösseli-koristeita. 

- Kiitos, ei sun ois tarvinnut. Vastaan sille hymähtäen samalla. 

- Ainakin sain piristettyy sua. Jätkä vastaa mulle, samalla se istui mun viereen ja ojensi kätensä mun vastakkaiselle olalle. Hymyilen sille hilpeästi. 

- Pian on muuten jouluaatto, missä vietät joulun? Se kysyy multa salaperäisen tietämättömästi. 

Mä vaan kohautan mietteliäästi olkiani sitten vastaan:

- Varmaan porukoitten luona, en tiiä. 

Poika nyökkäää, ja nojautuu sitten lähemmäs mua. Maistan varovasti kaakaota, tuntien sen vielä kuumaksi. Kaakao maistuu yllätys-yllätys suklaalle, jonka seassa on häivähdys kermaa. Huokaan onnellisena syvään, sitten vaihdan mun asentoa, päätän nojata sohvan kulmaa, asettaen jalat jätkän syliin. Sitten virnistän sille ilkikurisesti. Siinä me sitten juteltiit seuraavat kaksi tuntia.

Toivottavasti piditte! Kaura kiittää, ja kuittaa :D

Luukku-22

Poikkeuksellisesti tää on mun luukku :)
Tää olis ollu @aatelismanteli :n luukku ja hänen tarinalleen viimeinen osa, mutta sitä ei ikinä mun sähköpostiin ilmestynyt.

Luukku 21

Aattelin et tän päivän luukussa voitais vähän poiketa koko blogin aiheesta ja uhrata muutama minuutti mielenterveydestä puhumiselle. Haluun parhaani mukaan auttaa poistamaan stigmaa mielenterveyden häiriöiden ympäriltä.

Alotetaan siitä, että mielenterveyden häiriöit ei oo  mikään trendi, paita, asuste tai vitsi. Mielenterveyden häiriöt on sairauksia siinä missä muutkin sairaudet. Masennuksessa, syömishäiriössä tai missään muussakaan mielenterveyden häiriössä ei oo mitään hävettävää. Ihmiset yleensä vitsailee tai "kammoksuu" mielenterveyden häiriöitä, vaikka todellisuudessa lähes jokainen meistä kärsii jossain vaiheessa elämää jostain mielenterveyden häiriöstä.
Jos tuntuu siltä, että sulla tai sun kaverilla ei oo kaikki ok niin kannattaa hakea apua. Apua saa, vaikkei oliskaan mitään diagnoosia. Mielenterveyshoidot on myös ehkäiseviä, eikä ne oo ainoostaan "hullujen juttu".

Tää aihe on ollu mulle ittelle tosi tärkeä. Oon kamppaillu pitkään omaa mieltäni vastaan. En ees tiiä millä ihmeellä oon tässä kertomassa yhtään mitään ittestäni ja omasta kokemuksesta. Oon joskus ympäripyöreästi maininnu mun sairaudesta(tai sairauksista), mutten oo suuremmin asiaa avannu.
Sairastan pakko-oireista häiriötä(ocd). Mun masennustilat ja paniikkihäiriö katsotaan nykyään johtuvan ocdeestä. En oo vielä täysin valmis puhumaan kauheen avoimesti mun ajatuksista ja muusta julkisesti. Haluun vaan välittää tällä postauksella sen viestin, että mielenterveysongelmissa ei oo mitään hävettävää.

Luukku 20

Heiii! Tänään päääsette jälleen lukemaan mun omaa tarinaa. Ja hei, hyvää joululomaa! Itelläni alkoi tänään joululoma, ja niin varmaan monella muullakin, mutta eikun aloitetaan...

Syy kaikkeen - luku 3

Katson Jonathania. 

- Ei kauheesti. Vastaan hiljaa, tosiasissa mun käteen sattui julmetusti. 

Irvistän kivun leimahtaessa mun kehon läpi. Jätkä katsoo mua oudosti. Katson sitä, melkein itkien. Jonathan kiertää kätensä tiukasti mun ympärille. Laitan käteni jätkän niskan taa. Halataan tovi, enne kuin me molemmat irtaudutaan. Jätkä jää hymyilemään mulle, mä samalla sille. 

- Tuu, mennään käymään lääkärillä. Jonathan sanoo mulle, ja ottaa mua kädestä. Pudistan päätäni.

- Ei tarvii, kun... mulle riittää vaan kylmä ja side. Sanon jätkälle hiljaa. 

- Siinä tapauksessa mä tuun sun mukaan. Tuo sanoo mulle ja ohjaa mut sen kämppään. 

Astun sisään, riisun varovasti mun kengät ja takin.  Lasken myös kangaskassini lattialle, sitten suunnaten olohuoneeseen. Olin ennenkin käynyt Jonathanilla, tosin vain kertomassa Lucalle että lähden. Istun varovasti sohvalle. Jonathan tulee ulos vessasta. Tuolla on kädessään side rulla. Jätkä menee vielä kai keittiöön, palaten mukanaan kylmäpussi. Hymy tulvii kasvoilleni nähdessäni Jätkän valloittavan hymyn. 

- Kiitos paljon. Sanon,  kun  Jonathan käärii ranteeni ympärille siteen ja painaa kylmäpussin sitä vasten. Jätkä hymyilee mulle ilkikurisesti. Huokaan, mutta virnistän kuitenkin takaisin. Jään katsomaan jätkää...

Tässä vähän lyhyempi luku, kun ei oo oikein ideoita xD

Luukku-19

Koska mulla ei oo muutakaan, nii jaan lisää näitä värityskuvia. :)