lauantai 3. joulukuuta 2016

Joulukalenteri - Luukku 3; "Blogi ja vastuu, joka liittyy erilaisiin blogeihin"

Moni on tullut multa instagramissa kyselemään, että miltä tuntuu ylläpitää blogia, jolla on jonkinverran suosiota. No, mulle tää ei todellakaan oo mikään uus juttu, ekan blogini kun tein joskus kun olin kahdeksan. Kyllä. Olen siis seikkaillut blogien maailmassa jo jonkin aikaa ja siksipä minulla on kiertynyt kokemusta, tietoa, tunteita, pettymyksiä, kokeiluja sun muita näiden blogien kanssa.
Lähdetään nyt siitä, mitä muistan ensimmäisen blogini luomisesta.
Eka blogi mulla tosiaan olikin vuodatus.net (issä). Blogi oli Panfu blogi, joka ilmeisesti nousi kuin nousikin suosituksi, ainakin nuorempien netinkäyttäjien keskuudessa ja minut valittiinkin kerran eräässä hieman enemmän (hieman on liioitellun pieni sana, mutta kelvatkoot) suositussa blogissa kuukauden bloggaajaksi. Kuuluin myös Gosussa luotuun Panfu-yhteisö Ankkoihin. No, mutta eipä siitä pelistä, tai Ankoista enempää (köh, köh, pienet traumat jäi Ankoista) enempää, sillä nyt keskitytään siihen blogiin.
No, siis silloinen bloggaamiseni perustui lähinnä hyvin värikkäille valheille, ja on todellinen ihme, että annan ihmisten yhä lukea postauksiani siinä blogissa. Olin todella yksinäinen ihminen (tai sitten vain tyhmä), kun esitin, että minulla olisi sisko, joka pelaa Panfua nimellä Lumi761, joka oli siis minun vara hahmoni. Valhehan meni läpi, joku saattaisi vielä tänäkin päivänä uskoa sitä, mutta olen jo paljastanut sen valheeksi. Toinen valhe oli se, kun valehtelin, että Setpaniemi olis mun IRL-kaveri. No arvatkaa oliko. Ei, se olin taas minä. 
*tähän kohtaan joku järkevä ihminen linkkaisi erittäin masentavaa musiikkia, mutta en halua masentaa ketään, anteeksi*
Yritän siis kertoa, että blogien ei tarvitse perustua erilaisille valheille. Jos joku kysyy sinulta vaikka, että minkä ikäinen olet, älä valehtele, mutta ei sinun ole pakko vastatakkaan. Itse kun satuin silloin esittämään 12-vuotiasta, vaikka olin kahdeksan tai yhdeksän, saatoin nimittäin olla kauniin esitykseni alkaessa täyttänyt jo uuden ikävuoden, ja varmaan sen, että esitin, huomasi. Tai, eivät varmaan kaikki huomanneet, jotkut pitivät minusta. Ensimmäinen askel blogissa tulee olla siis se, että älä valehtele. Jos et halua kertoa jotain, niin älä oikeasti valehtele, ole mieluummin vain kertomatta ja perustele asiaa niin, ettet halua kertoa. Valehtelu kun ei pidemmänpäälle ole itsellesikään hyväksi, ja tässä puhun siis ihan kokemuksesta.
Toinen asia, kun alat kirjoittamaan blogia on se, että sun ei kannata välittää ihmisistä, jotka kokoajan valittaa sulle, ettet osaa kirjottaa. Yh. Karmivaa muistella sitä, kun mun blogiteksteissä oli jatkuvasti kirjoitusvirheitä. Varsinkin aloittelevat tietokoneen käyttäjät, siis sellaset, jotka ei oo paljon kirjottanu tekee usein kirjotusvirheitä. Ite oon sattunu käyttään tietokonetta... *laskee nopeasti sormillaan* Varmaan kohta 6-8 vuotta niin kyllähän mä osaan jo kirjottaa niin, että kirjoitus onnistuu nopeasti ja suhteellisen vähillä virheillä. Siis en todellakaan väitä, etteikö minulle tulisi kirjoitusvirheitä, koska tulee. Varmasti tulee, mutta tarkoitan sitä, että jos nyt vaikka aloitat blogin, etkä oo kirjottanu muutaku joissain nettipeleissä hitaasti ja kirjotusvirheitä paikkaillen, niin kenenkään, ei kenenkään tule odottaa kirjoituksistasi vaikka samanlaisia kuin minun. Ehei. Kirjoittamiseen tottuu lopulta. Varmasti mailmassa on muitakin nopeita tietokoneella kirjoittajia kuin minä, ja varmasti heitä on nopeampi ja sellaisia, jotka kirjoittavat nopeammin ja puhtaammin, ainakin kaksinkertaisesti, kuin minä. Olen todellakin lähtenyt erittäin huterilta taidoilta ja näiden seitsemäisen vuoden aikana kehittynyt hurjasti. Oikeastaan, blogitekstini ovat vanhimmiltaan huhtikuulta 2013, siis siinä ensimmäisessä blogissani. Nettiä olen kuitenkin käyttänyt sen seitsemäisen vuotta, mutta siitä ei ole kyllä paljoa todisteita. No, mutta verratkaapa vaikka tämän blogin ensimmäistä postausta (linkki) ja tätä postausta. Mulla on bloggerissakin paljon pahempia postauksia kuin tuo, mutta ihan esimerkistä käy mainiosti.
Kolmantena, ei kannata hermostua, jos et saa blogillesi heti suosiota. Mainosta blogiasi sopivissa tilanteissa, sopivissa paikoissa, sillä jokainen tilanne ja jokainen paikka, ei ole oikea mainostukselle. Kannattaa myös pitää blogi kiinnostavana, sillä jos vain ykskaks lopetat postailemisen, varmasti ketään ei kiinnosta blogisi, ennen kuin pääset taas vauhtiin. Tai, voihan sulla aina olla joitain uskollisia ihmisiä, jotka haluavat lukea postauksiasi niin paljon, että he käyvät päivittäin, tai ainakin kerran kahdessa viikossa katsomassa, että oleteko postannut ja pettyvät, jos et ole. Jos kuitenki oot suosittu, tai siis tarkoitan sellainen, jolla on jonkinlaisia ihailioita ja ihmisiä, joita kiinnostat, josassain pelissä niin sitä kannattaa hyödyntää siinä pelissä. Mainosta blogias, jos siellä pelissä vaan saa mainostaa. 
Ihan viimeisenä, ei kannata alkaa haukkumaan blogissa muita. Moni saattaa sen takia alkaa vihaamaan sinua. Tästä kohdasta en kerro enempää, jokainen itse päättäkööt, mikä on heidän mielestään haukkumista, sillä oma mielipiteeni on varmasti erittäin ristiriitainen erittäin monen henkilön mielestä, siitä olen aika varma.'

Niin ja miltä sitten tuntuu ylläpitää blogia, joka on saanut huomiota... No, minäpä kerron;
välillä on se on mukavaa, mutta toisinaan se todellakin painostaa istumaan tietokoneen ääressä tuntitolkulla ja kirjoittamaan postauksia postauksien perään. Lähinnä se on kuitenkin sitä mukavaa, sillä jos kerrot blogistasi vaikka kavereillesi, niin he saavat sinuun uuden näkökulman ja saattavat alkaa arvostaa sinua enemmän. Ylimielinen siinä tilanteessa ei kannata olla, sillä silloin joku hieman herkempi henkilö (viittaan lähinnä siihen, että jos joku tulisi ylimielisesti puhumaan blogistaan niin itse loukkaantuisin, koska minulla on kokemusta blogeista yli kolmen vuoden ajalta) saattaisi pistää välit sinuun heti poikki.
Ei ylimielisyyttä, eihän?


Toivon, että tässä luukussa kukaan ei käsittänyt minun olevan ylimielinen blogini suhteen. Monet ovat arvostaneet työtäni tämän blogin kanssa, joten kerroin asiat niinku mulle on kerrottu. Itse en pidä itteeni mitenkään erikoisena henkilönä parin blogin takia, mutta oon kuullu, et jotku pitää ja on ihanaa kuulla et ihmiset arvostaa mun työtä ja ihan unohtamatta kahden kaverini työtä, jotka eivät harmiksi enää työskentele kanssani tämän blogin kanssa, tai ehkäpä he työskentelevätkin, minun ja teidän huomaamattanne, sillä he pystyvät yhä vaikuttamaan minuun ja kertomaan minulle omia mielipiteitään ja sen vuosi linkkaankin tähän kiitokseksi heidän yhteisen bloginsa Pihlajakujan.
Nyt varmaan kaikki miettii, et mistä tuulee, kun mainostan toisten blogeja. No, nytpä tuulee siitä, että he, jotka ylläpitävät Pihlajakujaa olivat ennen ylläpitämässä myös Parantajanpolkua, ja olen kiitollisuudenvelassa siitä, sillä Parantajanpolku on minulle hyvin tärkeä.

1 kommentti: