Vatukkatähden myrsky

Spoilervaroitus!

Klaanit yrittävät jatkaa tavallista elämää kaikesta lähiaikoina tapahtuneesta huolimatta. Kaikki ovat epävarmoja tulevasta ja Vatukkatähti myös uudesta asemastaan. Klaanien välit ovat liittolaisuuden loputtua kireät ja varsinkin reviirit aiheuttavat erimielisyyksiä.

Kertomattomien tarinoiden jälkeen olen lukenut Klaanien syntyä, joten oli mukavaa vaihtelua palata lukemaan nykyisistä klaaneista suomeksi. Jo esinäytös oli nostalginen, Tulitähden tavatessa Sinitähden. Myöhemmin Pilvitähti tuli tuomaan Tulitähdelle viestin, joka pitäisi välittää Vatukkatähdelle: "Kun vesi kohtaa veren, veri saa vallan." Pilvitähden esiintyminen yllätti minut, mutta oli mukavaa päästä lukemaan hänestä. 

Sitten päästiin seuraamaan, mitä Myrskyklaanissa tapahtui. Suuressa taistelussa kaatuneiden ulkoa opetteleminen oltiin otettu mukaan osaksi oppilaiden koulutusta. Lisäksi kaatuneet oltiin merkitty viivoina muistosalkoon. Hieno idea, mutta se osoittautui myöhemmin kohtalokkaaksi...

Kaunokainen ja Vatukkatähti vierailivat hevospaikalla. Savu kertoi Hahtuvan kuolleen viheryskään, kuten myös Papu-koira, jonka kuolinsyy jäi avoimeksi. Savun seuraksi oli tullut Korianteri-niminen naaras. Oli surullista, että muutoksen tuulet olivat puhaltaneet niin pahasti, varsinkin kun Kaunokaisesta tuntui siltä, että Korianteri, jonka kanssa hän ei tullut toimeen lainkaan, oli korvannut Hahtuvan. Vierailun loputtua myös juonikuvio loppui ja jäi sellainen olo, että se olisi tarvinnut kunnollisen päätöksen. Nyt Kaunokaisen lopullinen mielipide jäi täysin auki; hyväksyikö hän Korianterin Savun uutena seuralaisena vai ei?

Tulva pakotti myrskyklaanilaiset perustamaan väliaikaisen leirin tunneliin. Sinne saapui myös itsekin tulvasta kärsinyt Minttu-niminen kotikisu, jolle Myrskyklaanin luo väliaikainen sijoittuminen tuntui hankalalta, koska niin monet asiat olivat uusia. Pihlajakynsi ja Pikkupilvi tulivat kertomaan, että Mustatähti oli menettänyt viimeisen elämänsä hukkuessaan ja olevansa matkalla Kuulammelle. Myrskyklaanilaisten osoitettua sympatiansa kaksikko jatkoi matkaa.

Suloa nähtiin vaihteeksi suuremmassa roolissa. Hän oli alkanut tuntea itsensä hyödyttömäksi jäätyään Myrskyklaanin ainoaksi klaaninvanhimmaksi Hiiriturkin kuoltua Suuressa taistelussa. Onneksi Hiekkamyrsky sai piristettyä Suloa. Innokas tarinankertojamme pääsikin yllättävän suureen rooliin!

Muistosalko oli ajautunut tulvan mukana pois, joten Liljatassu ja Siementassu lähtivät etsimään sitä. Siementassu hukkui kaksikon seikkailun aikana. En ehtinyt kiintyä Siementassuun, mutta muiden reaktiot olivat surullista seurattavaa.

Mintun lisäksi myös kaksi muuta kotikisua, Jessi ja Frank, tulivat väliaikaisesti asumaan Myrskyklaanin luo. Erityisesti itsepäinen Jessi teki Vatukkatähteen vaikutuksen. Oravaliito puolestaan ei pitänyt Jessistä lainkaan, joten näin kaksikon hienovarainen vastakkainasettelu pääsi nopeasti alkuun.

Tuli ilmi, että Varjoklaanilla oli ongelmia vihamielisten kotikisujen kanssa. Tämä vaikutti Myrskyklaaniinkin, koska kotikisujoukon innokkuus reviirin valtaamisen suhteen pakotti varjoklaanilaiset saalistamaan Myrskyklaanin reviirillä. Joukko myrskyklaanilaisia meni tapaamaan varjoklaanilaisia näiden väliaikaiseen leiriin. Pihlajatähti ei suostunut ottamaan apua vastaan kotikisujen suhteen, mutta antoi Lehtilammen jäädä auttamaan Pikkupilveä. Myrskyklaanilaiset päättivät silti tehdä hyökkäyksen ja pian Viktorin johtama kotikisujoukko löytyikin. Taistelu päättyi kotikisujen luovuttamiseen ja lähtöön. Varjoklaanilaiset saivat tietää ja suhtautuminen oli todella raivokas. Myrskyklaanilaiset ohjattiin päättäväisesti pois ja Lehtilampikin häädettiin Varjoklaanin leiristä.

Tämä juonikuvio sai jatkoa, kun mäyrät osoittautuivat ongelmaksi. Keltaturkki kertoi siitä ja pyysi Vatukkatähdeltä apua tulevaan taisteluun. Varjoklaanilaiset ja myrskyklaanilaiset onnistuivat ajamaan mäyrät pois, mutta taistelun jälkeen Pihlajatähti näytti jälleen tyytymättömyytensä. Tuossa vaiheessa se oli jo kohtuutonta, varsinkin kun Tomuturkki kuoli mäyrien takia. Olisin toivonut, että Varjoklaani olisi edes jotenkin osoittanut arvostavansa, miten Tomuturkki uhrautui auttaakseen vihollisklaania.

 Tomuturkki ei kuulunut suosikkeihini, mutta hänen hahmonkehitys ylpeilevästä ja kotikisuja hyljeksivästä oppilaasta kunnioitettavaksi ja reiluksi soturiksi oli hienoa seurattavaa.

Aiempaan ennustukseen saatiin vastaus; siinä viitattiin siihen, kuinka vahva Vatukkatähden ja Keltaturkin sisarussuhde on. Hienoa, että tämän kaksikon välit nostettiin esille pitkästä aikaa! Vaikka Vatukkatähden ja Keltaturkin polut saattavat vaikuttaa erkaantuneilta, he eivät ole missään vaiheessa jättäneet toisiaan taakseen. Eri klaaneista ja velvollisuuksista huolimatta heidän yhteys on säilynyt ja sen huomioiminen Vatukkatähden myrskyssä kosketti.

Lopulta järvi alkoi palautua ennalleen ja vanhan leirin kunnostaminen aloitettiin. Liljatassu nimitettiin soturiksi ja hän sai soturinimekseen Liljasydämen. Frank liittyi klaaniin ja hänelle annettiin nimeksi Myrskytassu. Minttu ja Jessi eivät halunneet jäädä. Vatukkatähden ja Jessin välillä oli alkanut esiintyä ihastumista, mutta kahden kesken ollessaan he molemmat myönsivät olevansa samaa mieltä siitä, että Vatukkatähden kohtalo on olla Oravaliidon kanssa. Vatukkatähden ja Jessin ihastuminen olisi tarvinnut paljon enemmän pohjustusta, jotta se olisi ollut mielestäni toimiva juonikuvio. Lisäksi häiritsi, että Jessistä oltiin tehty niin paljon Oravaliitoa luonteensa puolesta muistuttava hahmo. En silti usko, että Jessi on ansainnut niin monen fanin vihaa. Tuossa kohtauksessahan tuli ilmi, että Jessi toivoi täysin vilpittömästi Vatukkatähden ja Oravaliidon jatkavan kumppaneina. Niin myös kävi, sillä Vatukkatähti ja Oravaliito saivat vihdoin selvitettyä välinsä kunnolla. Ja hienoa, että Myrskytassu päätti jäädä! Hänen nimitysmenot muistuttivat kivasti Tulitähden oppilasajoista.

Harmaaraita ja Hiekkamyrsky siirtyivät klaaninvanhempien pesään. Heille on ehtinyt tapahtua paljon kaikkea ja tuntui haikealta päästää heidät pois sotureiden tehtävistä, vaikka toki positiivista se, että Sulo sai seuraa. Harmaaraita ja Hiekkamyrsky pitivät yhteisen, koskettavan puheen klaanitovereilleen. Hienoa Harmaaraidalta, että hän mainitsi niin Millin, Kukkasateen, Kimalaisraidan ja Varpuloisteen kuin myös Hopeavirran, Sulkahännän ja Myrskyturkin. Vaikka Harmaaraita ja Hopeavirta kuuluvatkin suosikkipareihini, olen iloinen Harmaaraidan puolesta, että hän sai uuden tilaisuuden perhe-elämän suhteen.

Kokoontuminen, jossa Vatukkatähti lisäsi - muiden päälliköiden hyväksyttyä idean - soturilakiin uuden kohdan, oli tunnelmallinen päätös kirjalle. Kyseisen lisäyksen mukaan klaanit saavat olla hyvinä aikoina itsenäisiä, mutta vaaran uhatessa niiden pitää ottaa apua vastaan. Samassa kokoontumisessa muistosalko löytyi ja selvisi, että myös Jokiklaanilla, Tuuliklaanilla ja Varjoklaanilla oli omat tapansa muistaa kaatuneita, jotka ilmestyivätkin eloonjääneille.


Pidittekö te Vatukkatähden myrskystä? Olisi mahtavaa kuulla mielipiteitänne kommenteissa!