Tuuli Juoksija kertoi odottavansa Piikkiherne Turkin pentuja. Uutisiin suhtauduttiin lähinnä positiivisesti.
Myrsky ja Naakan Huuto menivät kertomaan Kirkkaalle Taivaalle Harmaan Siiven haluavan tavata hänet Nelipuun luona täysikuun aikaan. Kirkas Taivas suostui siihen, mutta Naakan Huuto joutui jäämään metsään tapaamisen loppuun asti. Niimpä Myrsky lähti yksinään kotiinpäin.
Paluumatkalla Myrsky törmäsi Tomiin, joka kertoi etsivänsä Kimalaista. Myrsky selitti Kimalaisen kuolleen ja näytti naaraan haudan. Tom sanoi haluavansa nähdä Kilpikonna Hännän. Myrsky ei suostunut tuomaan naarasta paikalle, vaan päätti vain kertoa Tomin olevan maisemissa. Tom totesi, ettei hän aio lähteä ennen kuin on nähnyt entisen kumppaninsa. Myrsky jatkoi matkaansa huolestuneena.
Myrsky kertoi, mitä on tapahtunut. Kilpikonna Häntä päätti mennä tapaamaan Tomia ja Myrsky, Harmaa Siipi ja Pitkä Varjo tulivat mukaan. Tom kertoi haluavansa nähdä pentunsa, johon Kilpikonna Häntä ei suostunut. Lopulta Tom lähti harmistuneena Kilpikonna Hännän päättäväisyydestä. Myrskyn johtama joukko palasi leiriin.
Tuuli Juoksija synnytti kaksi naarasta ja kaksi kollia. Vaikka synnytys käynnistyikin aikaisemmin kuin sen piti, se meni hyvin.
Pian Kilpikonna Häntä huomasi pentujensa kadonneen. Rosoinen Huippu kertoi, että Tom oli kaapannut pennut. Kilpikonna Häntä lähti etsimään heitä. Hetken kuluttua myös Myrsky ja Salama Häntä lähtivät matkaan. Joukkoon liittyi Joen Solina, joka näytti reitin kaksijalkalaan. Matkalla Kilpikonna Häntä löytyi hirviön tappamana. Kukka-nimisen kotikisun avulla Tom ja pennut löytyivät. Pennut saatiin pelastettua ja pian Tom luovutti. Joen Solina erkani joukosta ja muut palasivat nummelle. Totuus Kilpikonna Hännän kohtalosta kerrottiin. Lisäksi Tuuli Juoksija kertoi yhden hänen pennuistaan, Hiillospennun, kuolleen. Hiillospentu haudattiin ja samalla pidettiin muistotilaisuus myös Kilpikonna Hännälle, jota ei oltu voitu haudata kaksijalkalassa.
Koitti Harmaan Siiven ja Kirkkaan Taivaan tapaamisen aika. Myrsky ja Pitkä Varjo mukanaan Harmaa Siipi suuntasi kohti Nelipuuta. Kirkas Taivas oli ottanut koko ryhmänsä ja Naakan Huudon mukaan. Neuvottelut eivät onnistuneet ja pian taistelu alkoikin. Myrsky toi lisää nummen kissoja avuksi. Kuusenkäpy, Haukan Syöksy, Halla, Kastunut Kukka, Putoava Sulka ja Naakan Huuto kuolivat. Kirkas Taivas ei pystynyt tappamaan Harmaata Siipeä tämän yllytyksestä huolimatta, vaan julisti taistelun päättyneeksi ja ajoi alaisensa takaisin metsään.
Nelipuun luo jääneiden eteen ilmestyi edesmenneiden kissojen henkiä ohjeistamaan heitä. Joen Solina tuli paikalle vihaisena taistelusta - ennen vuoriston kissojen tuloa oli ollut paljon rauhallisempaa. Taistelijat ihmettelivät, miksi Joen Solina oli vain katsonut vierestä. Kolli selitti, ettei taistelu ollut hänen. Tähti putosi taivaalta kiitäen yötaivaan poikki merkiksi siitä, että eloonjääneiden oli yhdistyttävä kuoleman uhalla. Henkikissat katosivat käskien ryhmiä tapaamaan Nelipuun luona seuraavan täysikuun aikaan. Eloonjääneet alkoivat haudata kuolleita tovereitaan.
Liian pitkä juoniselostus loppuu
Jo taistelua edeltävä osuus antoi ajattelemisen aihetta, kun osapuolten motiiveita selvennettiin. Reviirin loputtoman valtaamisen ja armottoman rankkojen taisteluharjoitusten pitämisen taustalla oli monet läheisten menetykset, joilta Kirkas Taivas halusi välttyä keinoja kaihtamatta. Lisäksi Kirkas Taivas uskoi, että Harmaa Siipi ja Myrsky olivat juonitelleet häntä vastaan - hän oli varma siitä, että Myrsky oli liittynyt isänsä ryhmään vain vakoiluaikeissa. Harmaa Siipi, Myrsky ja Pitkä Varjo eivät ymmärtäneet Kirkkaan Taivaan käytöstä ja pelkäsivät hänellä olevan suunnitelmissa nummen valtaaminen. Näin ei kuitenkaan ollut, eihän Kirkas Taivas edes välittänyt avoimesta nummesta.
Kilpikonna Hännän löytyminen kuolleena oli todella surullinen, varsinkin kun ajatellaan, kuinka kamalaa siitä kuuleminen oli Harmaalle Siivelle ja pennuille. Nummen ja metsän kissojen taistelussa koettiin lisää menetyksiä. Kuusenkävyn ja Hallan kuolemat eivät koskettaneet mua niin paljon kuin olisin toivonut. Kuusenkäpy oli päättämätön tuuliviiri, joka aluksi vastusti Kirkkaan Taivaan aikeita reviirinsä laajentamisesta, mutta laittoi Myrskyn puhumaan puolestaan ja loppujen lopuksi antautui johtajansa päätösten armoille. Hallan kehityskaari Kirkkaan Taivaan välinpitämättömästä ja kireästä alaisesta aidosti välittäväksi nummen kissaksi oli hienoa seurattavaa, mutta oisin halunnut tutustua hahmoon vielä enemmän. Haukan Syöksyn, Kastuneen Kukan, Putoavan Sulan ja Naakan Huudon kuolemat ottivat koville. Vaikka näillä hahmoilla ei ollut kunnollista roolia juonessa, he kuitenkin kuuluivat alkuperäiseen porukkaan, joka jätti heimoelämän taakseen ja lähti etsimään uutta kotia.
Nostan vielä esille Putoavan Sulan ja Naakan Huudon kuolemat. Kuten Harmaa Siipi ja Kirkas Taivas, hekin olivat aluksi läheiset sisarukset, jotka kuitenkin kääntyivät toisiaan vastaan. Putoava Sulka ja Naakan Huuto vieläpä kuolivat traagisesti toistensa iskuista, mutta henkikissoina he sopivat välinsä. Jännä juttu, että Harmaan Siiven ja Kirkkaan Taivaan tarina olisi voinut saada samanlaisen lopun samassa taistelussa. Olisi ollut mielenkiintoista lukea hahmojen ajatuksia aiheesta, mutta toisaalta heillä oli paljon tärkeämpääkin mietittävää.
Bonuskohtauksessa tulee ilmi, että Tuulen emo ja sisko olivat kuolleet lehtikatona ja siitä alkaen Oksa-niminen kolli oli huolehtinut hänestä. Kun Tuuli ja Oksa ovat etsimässä saalista, Tuuli loukkaa jalkansa vihamielisen koiran takia. Oksa ajaa koiran pois ja hetken kuluttua lähtee luvaten tuovansa ruokaa. Tuuli huomaa tämän kireän äänensävyn. Seuraavana aamuna Oksaa ei näy missään, mutta Tuulen vierestä löytyy kuollut kani. Lopulta Tuuli joutuu myöntämään olevansa omillaan. Loukkaantunut jalka paranee nopeasti ja päästessään jatkamaan matkaa hän kohtaa Piikkiherneen ja erään erakkoperheen.
Tämä ja
Thunder Risingin bonuskohtaus ovat tiettyjen asioiden suhteen samanlaisia. Molemmat päähenkilöt, Tuuli ja Solina, joutuvat eroon seuralaisistaan; Tuuli Oksasta, Solina Kaaresta. Lopulta he löytävät onnensa; Tuuli alkaa kulkea Piikkiherneen kanssa ja Solina päättää asettua joen luo asumaan ja vaihtaa nimensä Joen Solinaksi.
Tämä bonuskohtaus jäi keskitasolle. Pietaryrtin ja hänen pentujen, Sammakon ja Pajun, jotka muodostivat aiemmin mainitsemani erakkoperheen, roolia oltaisiin voitu pienentää ja näin keskittyä enemmän Tuuleen ja Piikkiherneeseen, jotka olisivat ehdottomasti tarvinneet lisää tilaa omasta bonuskohtauksestaan.
Kertokaa tekin mielipiteenne The First Battlesta!
