perjantai 22. helmikuuta 2019

Thunder Rising


Vietän nyt hiihtolomaa, siksi tälläinen ajankohta tämän postauksen julkaisulle. Nyt kuitenkin selvitetään, millainen kirja Thunder Rising oli mielestäni!

Spoilervaroitus!

Harmaa Siipi on ottanut veljenpoikansa Myrskyn huolehdittavakseen Kirkkaan Taivaan hylättyä tämän uskoen, ettei hän voisi olla hyvä isä. Myrsky yrittää työntää isänsä muiston mielestään, mutta pian se alkaa tuntua mahdottomalta...

Kirjan alkupuolella Kilpihonna Häntä jätti kotikisun elämän taakseen. Pidin tästä juonenkäänteestä paljon, koska häntä on mukavaa nähdä taas suuremmassa roolissa. Kilpikonna Häntä kertoi Harmaalle Siivelle, että Tom-niminen kolli tuli asumaan hänen ja Kimalaisen kanssa. Kilpikonna Häntä rakastui Tomiin ja alkoi odottaa tämän pentuja, mutta kollin saatua tietää, tästä tuli välinpitämätön. Kilpikonna Häntä huomasi heti, että jotain oli pielessä, ja saikin selville, että jos hän jäisi, hänen pennut vietäisiin pois, kun ne pärjäisivät ilman maitoa. Naaras selitti tilanteen muillekin ja sai luvan jäädä.

Pitkän Varjon johtajuutta alettiin kyseenalaistamaan. Koirien hyökättyä nummelle, Myrsky ja Rosoinen Huippu pakenivat niitä tunneliin. Koirat lähtivät pian pois ja Myrsky pääsikin ulos tunnelista, mutta se alkoi sortua uhkaavasti Rosoisen Huipun päälle. Tuuli ja Piikkiherne kuitenkin pelastivat hänet. Kaksikko halusi liittyä Pitkän Varjon ryhmään. Tämä oli kuitenkin epäileväinen erakkoja kohtaan, eikä antanut heidän jäädä. Tuuli ja Piikkiherne olivat kuitenkin muille sankareita, joten ratkaisuun oltiin tyytymättömiä. Harmaata Siipeä pyydettiin ryhtymään johtajaksi, mutta kolli ei kannattanut ideaa.

Kilpikonna Häntä synnytti kolme pentua, kaksi kollia ja yhden naaraan. Kollit saivat nimikseen Pöllö Silmän ja Sora Sydämen, naaras Varpus Turkin. Kilpikonna Häntä halusi Harmaan Siiven toimivan pentujen isähahmona. Harmaa Siipi oli valmis olemaan kuin isä pennuille, mutta hän oli epävarma siitä, pystyisikö hän ajattelemaan Kilpikonna Häntää enemmän kuin ystävänä. Myöhemmin hän kuitenkin tajusi rakastavansa Kilpikonna Häntää ja heistä tuli kumppanit.

Myös Kimalainen olisi halunnut liittyä Pitkän Varjon ryhmään. Hän kertoi, että Tom oli haavoittanut häntä toistuvasti ja syyttänyt häntä siitä, että Kilpikonna Häntä lähti. Pitkän Varjon ja muiden mielestä Kimalainen oli liian tottunut olemaan kotikisu voidakseen elää kuin he. Tuuli ja Piikkiherne, jotka olivat tulleet seuraamaan tilannetta, veivät hänet pois.

Pitkän Varjon ryhmä auttoi Kirkkaan Taivaan ryhmää pakenemaan metsäpalon kynsistä. Ryhmät jakoivat nummen väliaikaisesti. Kirkas Taivas vakuuttui Myrskyn urheudesta ja alkoi viettää enemmän aikaa poikansa kanssa. Rosoiselle Huipulle Selkeä Taivas sanoi, että tämä vain selviytyi, kun taas Myrsky johti joukkoa ja piti huolen, että kaikki olivat turvassa. Rosoinen Huippu huomautti, että hänen tehtävänsä oli huolehtia leiriin jääneistä kissoista, mutta Kirkas Taivas keskeytti hänet sanoen, että tämä jäi sinne, missä oli turvallisinta. Harmaa Siipi puolusti pikkuveljeään sanomalla tämän olleen hyödyksi. Kirkas Taivas pyysi anteeksi, mutta Rosoinen Huippu oli jo loukkaantunut hänen sanoista. Harmaa Siipi ja Kirkas Taivas riitelevät siitä, oliko järkevää hylätä Rosoinen Huippu tämän vääntyneestä jalasta huolimatta. Kirkas Taivas puolustautui sanoen, että hän teki sen, minkä näki parhaaksi, eikä ole hänen vikansa, että Rosoinen Huippu loukkasi jalkansa.

Kirkas Taivas alkoi keskittyä enemmän Myrskyyn ehdottaen, että tämä tulisi hänen kanssa metsään. Myrskyä kuitenkin mietityttivät hänen pentuaikansa ja se, miksei Kirkas Taivas ollut tuolloin mukana hänen elämässä. Kirkas Taivas kertoi sen olleen testi; koska Myrsky oli selvinnyt ilman isäänsä, he voisivat nyt olla yhdessä. Harmaa Siipi oli järkyttynyt, mutta ymmärsi, että Myrsky oli jo päättänyt seurata isäänsä.

Pitkä Varjo nimitti Harmaan Siiven johtajaksi. Harmaa Siipi ei enää vastustellut, koska heidän molempien mielestä muut olisivat tämän muutoksen myötä tyytyväisiä. Pian tämän ilmoituksen jälkeen Selkeän Taivaan ryhmä palasi metsään.

Tuuli ja Piikkiherne liitettiin nummen kissoihin. Ollakseen selkeämmin osa ryhmää, heille annettiin uudet nimet; Tuuli Juoksija ja Piikkiherne Turkki.

Myrsky yritti tottua uuteen elämäänsä, mutta hän huomasi olleensa onnellisempi nummella. Erityisen ikävään tilanteeseen Myrsky joutui hänen ollessa kahden ryhmäläisensä, Hallan ja Terälehden, kanssa partioimassa. Kolmikko törmäsi reviirillään Tuuli Juoksijaan. Halla ja Terälehti pitivät huolen siitä, että Tuuli Juoksija palaisi nummelle, mutta Myrsky ei tiennyt, kenen puolella hänen olisi pitänyt olla siinä tilanteessa. Tuuli Juoksija kertoi tovereilleen kokemastaan. Harmaa Siipi suuntasi metsän reunalle osa tovereistaan mukanaan. Partiointiin osallistuneet löysivät pahasti haavoittuneen Kimalaisen, joka kuoli Kilpikonna Hännän sanoessa, kuinka pahoillaan hän oli kaikesta. Kirkas Taivas ilmestyi paikalle ja häntä epäiltiin Kimalaisen haavoittamisesta. Kukaan ei kuitenkaan voinut olla täysin varma siitä, kuka oli Kimalaisen kuoleman takana. Pian he kaikki lähtivät pois.

Kaksi Kirkkaan Taivaan ryhmän uutta jäsentä, Kuusenkäpy ja Nokkonen, kertoivat Myrskylle, että ryhmään liittyessään he eivät olleet tienneet, mihin olivat ryhtymässä. He vastustivat Kirkkaan Taivaan suunnitelmia esimerkiksi reviirin laajentamisen suhteen. Kaksikon pyynnöstä Myrsky puhui Kirkkaalle Taivaalle, mutta hänen isänsä ei luopunut suunnitelmistaan. Kirkas Taivas oli sitä mieltä, ettei Halla pystynyt hoitamaan tehtäviään metsäpalossa saamansa haavan takia. Halla erotettiin ryhmästä ja myös Myrsky päätti lähteä. He suuntasivat kohti nummea toivoen saavansa liittyä siellä asuvien kissojen ryhmään.


Liian pitkä juoniselostus loppuu


Tässä kirjassa tapahtui paljon kaikkea. Nummen ja metsän kissojen erimielisyydet korostuivat entistä enemmän ja tuntui siltä, että rauhalliset ajat olivat vielä kaukana. Oli mahtavaa päästä lukemaan asioita välillä Myrskynkin näkökulmasta. Ovathan hän ja Harmaa Siipi molemmat persoonansa puolesta perinteisiä päähenkilöitä; rohkeita, päättäväisiä ja valmiita asettumaan johtajan rooliin. Myrsky on kuitenkin menneisyytensä ansiosta hieman kiinnostavampi hahmo kuin Harmaa Siipi.

Bonuskohtauksessa pääsemme tutustumaan Solinan menneisyyteen. Solina kuuluu Puiston kissoihin, mutta yht'äkkiä  hirviöt alkavat tuhota puistoa ja kaksijalat vangita Solinan tovereita. Solina pakenee mestarinsa Kaaren kanssa, mutta joutuu erilleen tästä. Kolli huomaa joen auttavan häntä selviytymään yksinään ja kiitollisena siitä hän vaihtaa nimensä Joen Solinaksi.

Oli mielenkiintoista lukea Puiston kissoista, joiden tapoihin kuuluvat esimerkiksi säännölliset, ajankohtiensa mukaan nimetyt ruokailut ja nuoria kissoja opettavat mestarit. Puiston kissat tosin saavat itse valita oppilaansa. Harmillista, ettei tähän ryhmään ehditä tutustua sen enempää, koska tapahtumat lähtevät etenemään nopeasti. Puiston kissoja ei nähdä enää seuraavissa kirjoissa.

Pian aletaan seurata Solinaa, joka etsii Puiston kissoja. On koskettavaa, miten Solina kokee joen olevan suojelijansa ja päättää muuttaa elämäntapansa sitä kunnioittaen. Tuntuu mahtavalta, että tämä on ikään kuin ensimmäinen askel kohti Jokiklaanin perustamista. 


Kertokaa tekin mielipiteenne, jos olette lukeneet Thunder Risingin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti